Koiran ulkoloiset

Täi ja väive
Täi on koirien yleisin ulkoloinen Suomessa, väive hieman harvinaisempi. Vaikka nämä loiseläimet ovat sukua toisilleen, elintavoissaan niillä on kuitenkin se ero, että täi imee isäntäeläimensä verta, kun taas väive käyttää ravinnokseen ihon eritteitä. Molemmat aiheuttavat todella kovaa kutinaa ja tarttuvat helposti eläimestä toiseen, mutta eivät ihmiseen.
Täit ja väiveet häädetään tähän tarkoitukseen valmistetuilla lääkkeillä. Häädön yhteydessä on huomattava myös puhdistaa koiran elinympäristö sinne joutuneiden aikuisten yksilöiden ja munien varalta.

Kirppu
Kirpuilla on voimakkaat takajalat, joilla ne pystyvät hyppäämään jopa 30 cm:n loikkia. Hyppimällä ne siirtyvät tehokkaasti uusiin isäntäeläimiin, kuten kodin muihin eläimiin tai talon isäntään tai emäntään. Ne käyttävät ravinnokseen verta, ja kirpun sylki puremakohdassa aiheuttaa ihossa voimakasta kutinaa.
Suomessa tavattavat kirput eivät muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ole koirankirppuja, vaan peräisin luonnoneläimistä, ja kirput menehtyvät väärässä isännässä varsin nopeasti. Ulkomailla koirankirppuja kuitenkin on, ja se tulisi ottaa huomioon vietäessä koira rajojemme ulkopuolelle ja tavatessa ulkomaisia koiria. Koirankirppu on todella vaikeasti karkotettava vieras, sillä pätevistä loislääkkeistä huolimatta kirppu voi elää asunnossa kuukausia erossa isäntäeläimestään – ja loikata takaisin tämän turkkiin.

Kettukapi eli syyhypunkki
Syyhypunkin aiheuttama kettukapi tarttuu sairaasta eläimestä tai sen elinalueelta helposti koiraan, kissaan tai ihmiseen. Oireet, joita ovat ihon punoitus ja voimakas kutina, alkavat reilun viikon tai vasta muutaman kuukauden kuluttua tartunnasta. Tyypillisiä ihottumapaikkoja ovat rinta, jalat ja korvalehdet sekä kyynärpäät ja kintereet. Voimakkaiden oireiden lisäksi taudin tunnistaa ihonäytteissä mikroskoopilla näkyvistä kapieläimistä. Tauti on alkuvaiheessaan hoidettavissa lääkkeiden ja eläinlääkärin ohjeiden avulla.

Korvapunkki
Korvapunkki käyttää ravinnokseen tyypillisesti korvakäytävän kuollutta ihoa, verta ja kudosnesteitä ja aiheuttaa tällä tavoin kovaa kutinaa isäntäeläimelleen. Kutina saa koiran raapimaan korviaan ja ravistelemaan päätään. Helposti tunnistettava oire on musta, kahvinporoja muistuttava erite, jota mikroskoopilla katsottaessa nähdään korvapunkkeja ja niiden munia.
Korvapunkki tarttuu helposti suoraan koirasta toiseen, samoin kissoihin, mutta ihmiselle se on yleensä harmiton. Korvapunkkitartuntaa epäillessäsi ota yhteyttä eläinlääkäriin.

Nenäpunkki
Nenäpunkin oireet koirassa ovat ajoittainen niiskuttaminen, sierainvuoto sekä kuonon kutiaminen. Joskus harvoin millin tai puolentoista pituisen kellertävän punkin voi nähdäkin koiran nenällä. Nenäpunkit saattavat heikentää koiran hajuaistia ja niiden aiheuttama kuonon kutina ja niiskutus vaivaavat koiraa. Ne tarttuvat helposti koirasta toiseen, mutta muihin eläimiin tai ihmisiin ne eivät tartu. Kysy karkotukseen käytettäviä lääkkeitä eläinlääkäriltäsi.

Sikaripunkki
Lähes kaikilla suomalaisilla koirilla on ihon sisällä asuvia sikaripunkkeja. Useimmiten niitä on vain vähän, eikä niistä tällöin yleensä ole haittaa eivätkä ne tartu aikuisesta koirasta toiseen. Joskus punkit alkavat kuitenkin lisääntyä voimakkaasti. Tämän demodikoosiksi kutsutun ihotaudin puhkeamiseen saattaa olla syynä koiran heikentynyt vastustuskyky, suolistoloiset tai esimerkiksi kiima-ajan aiheuttama stressi.
Demodikoosi voi olla paikallinen, jolloin sen yleensä paranee ilman hoitoakin muutamissa viikoissa. Oireina ovat punoittavat karvattomat läiskät erityisesti päässä ja eturaajoissa. Joskus demodikoosi kuitenkin leviää koko koiraan vakavaksi ihosairaudeksi, joka saattaa aiheuttaa bakteeritulehduksia ja tätä kautta vakaviakin seurauksia eläimelle.
Toimita lemmikkisi eläinlääkärille havaitessasi siinä iho-oireita.

Hilsepunkki
Hilsepunkki on erityisesti pentukoirien iholla ja karvapeitteessä elävä, hilseilyä aiheuttava ulkoloinen. Aikuiset koirat voivat toimia oireettomina tartunnan kantajina. Suomessa hilsepunkkia esiintyy etenkin kennelolosuhteissa. Kissan, koiran ja kanin hilsepunkit kuuluvat samaan punkkisukuun, eivätkä ne ole täysin isäntälajikohtaisia, joten ne voivat liikkua isäntälajista toiseen. Hilsepunkki saattaa aiheuttaa iho-oireita myös ihmiselle. Jos havaitset koirassasi hitaasti itsekseen liikkuvaa hilsettä, käänny eläinlääkärisi puoleen oikean hoidon saamiseksi.